Ihana Christina Airisto Classic Regatassa

Ketsi Ihana Christina osallistui heinä-elokuun vaihteessa UPS:n edustajana Airisto Classic Regattaan.

Tämä on Turun kaikkien neljän purjehdusseuran yhdessä järjestämä regatta klassisille, ennen vuotta 1970 rakennetuille puuveneille. Kilpailukeskuksena on Ruissalon Telakka Åbo Båtvarv. Hienot puitteet ja ammattimainen järjestely.

Regattaan osallistui tänä vuonna kaikkiaan 21 venettä.

Veneluokkia oli viisi: Baltic Masters (Archipelago Race), 8mR, 6mR, 5,5m ja int5m.

Ihana Christinan kipparina oli Seppo Sjöblom, miehistönä Reijo ja Taina Helminen. 

Ihana Christina on Tore Holmin suunnittelema ja vuonna 1955 Tukholmassa rakentama ketsi, pituus 13,5m, lev 2,8m, purjeita 75m^2.

Kilpailualue oli Airistolla. Luokkaveneet purjehtivat kolmena päivänä kaksi banaaniratastarttia, Baltic Masters-veneet kunakin päivänä n. 4-5 tunnin matkareittikisan, jonka lähtö oli aina pohjois-Airiston rata-alueella ja maali, saaristoreitin jälkeen, Ruissalon telakan edessä. Airistolla ja lähisaaristossa risteilevät kilpareitit olivat vaihtelevia, välillä käännettiin Satavan eteläkärjessä, välillä melkein Raisionlahdella tai Rymättylän rannoilla. Kaikkia tuulensuuntia ja voimakkuuksia oli riittävästi. Matkaveneiden tasoitetut purjehdusajat laskettiin finrating-tasoituslukujen mukaan.

Sääolosuhteet olivat vaihtelevat, mutta enimmäkseen poutaiset. Ensimmäisenä päivänä tuuli kovaa, 5m-veneet päättivät jäädä rantaan, muut kilpailivat. Lähtöä jouduttiin siirtämään, koska tuomarivene ei pysynyt ankkurinsa varassa paikoillaan tuulen vuoksi. Se oli vanhojen veneiden rigeille ja varusteille todellinen lujuustesti, samoin kuin meidän kohtalaisen iäkkäälle miehistölle (1x80v + 2x70v). Toisena päivänä ei startin aikana tuullut sen vertaa, että suuret, kankeat veneet olisivat saaneet edes kunnolla ohjailtavan nopeuden. Lähtö silti tehtiin, ja samalla alkoi tuulikin. Kolmannen päivän sää oli aivan ihanteellinen, kaikista huonoista ennusteista ja mustista pilvistä huolimatta. 

Kun meiltä joku kyseli, miten kilpailumme meni, oli vastauksemme selvä:

Kilpailu meni erinomaisen hyvin: a) kukaan ei loukannut itseään b) mitään ei mennyt rikki ja c) meillä oli hauskaa! Ja kilpailimme kuitenkin tosissamme koko ajan; joka sekunti on kilpailusekunti. 

Baltic Masters-luokassa kilpaili kaikkiaan kahdeksan venekuntaa. Vaikka veneet ja miehistöt ovat kovin erilaisia, löytyy sieltä jokaiselle myös konkreettisia kilpakumppaneita. Meidän ”pahimpia” kilpailijoitamme oli monta metriä lyhyempi kosteri, jolla oli edullinen mittaluku ja spinaakkeri, ja toisaalta toinen, hieman meitä suurempi ketsi, jonka miehistönä kymmenen reipasta partiolaista (joiden yhteisikä oli kuitenkin pienempi kuin meidän kolmen.) Hävisimme lopputuloksissa niukasti kummallekin, selvisimme kahdeksan veneen kisoissa kuudenneksi, kaikki ehjänä, ja iloisin mielin.

Viimeisen kilpailupäivän iltana oli juhlallisen päätöspäivällisen ja palkintojen jaon aika. Ennen yhteistä illanviettoa kaikki osallistujat tekivät Korona-pikatestin. Päätösjuhla oli hieno tilaisuus. Eri luokkien voittajien lisäksi palkittiin myös meidät komealla vanhalla, tsaarinvallan aikaisella kiertopalkinnolla; aiempina vuosina jaettu ”kauimpaa tulleen veneen” palkinto oli muutettu nyt ”pohjoisimpaa tulleen veneen” palkinnoksi. Turusta katsoen Uusikaupunki onkin pohjoisessa. 

Mielenkiintoinen piirre palkintojen jaossa oli, että mitään näistä arvokkaista ja vanhoista pokaaleista ei saanut viedä ulos juhlasalista, vaan illan päätteeksi pokaalit piti palauttaa palkintopöydälle; muistoksi jäivät valokuvat ja tilastomerkinnät.

Regatan tilannekuvia oli merellä kuvaamassa palkattu kuvaaja, Erik Lähteenmäki; hienot kuvat voi katsoa ja ladata osoitteessa www.sailpix.fi (julkaistessa on mainittava kuvaaja)