UPS historia
 | UPS 80v Historiikki Unto Aaltonen.pdf (10.3 MB) |
| UPS 100v Historiikki Taina Salonen.pdf (18.3 MB) |
| UPS 50v historiikki Edvin Luotonen.pdf (20.6 MB) |
Historiasta
Kun seura aloitti toimintansa, oli se pienessä kaupungissa miltei ainoa laitos, joka voi koota yleisölle edes silmänruokaa tarjottavaksi juhlallisissa kilpapurjehduksissa.
Vuoden 1900 paikkeilla oli Uudessakaupungissa seuran vaikutuksesta sangen runsaasti purjeveneitä. Kun iltapäivisin ja varsinkin sunnuntaisin katseli merta Uudenkaupungin edustalla, oli se täynnä valkeita purjeita, jotka antoivat eloa ja vilkkautta. Kilpaa purjehdittiin aivan tavallisilla veneillä ja etenkin saaristolaismallisilla veneillä, joita varten oli varattu korkeammat palkinnotkin kuin ” herrasveneille ”.
Alkuaikoina kokoonnuttiin yleensä Saunasillan laituriin, josta yhdessä lähdettiin saaristoon, ja kokoonnuttiin joko Nuhjaan tai Hangon saaren yleiselle käytävälle kahvinkeittoon ja illanviettoon.
Vuonna 1896 rakennettiin Pietarinkarin saareen ensimmäinen paviljonki, joka yhä on nykyisen paviljongin pohjana, mutta myöhemmin laajennettuna ja useaan kertaan korjattuna. 1930-luvulla kilpailtiin myöskin moottoriveneillä. Nämä olivat nopeuskilpailuja, ja jonkinlaiset sarjatkin olivat olemassa. 1930-luvun lopussa kuitenkin into laimeni sekä purjehtijoilla että moottoriveneilijöillä jopa niin, että toimintaa ei ollut nimeksikään. Tällöin kaupunki ehdotti seuralle, että se haluaisi vuokrata paviljongin, ja perustaa sinne kesäkahvilan. Sota sotki kuitenkin pahasti kaikki suunnitelmat, ja niinpä kaupunki luopui vuokraoikeudestaan v. 1946, jolloin seuran kommodoriksi tuli merikapteeni Helge Lockmer, ja seuran toiminta lähti uuteen kukoistukseen.
1950-luvulla seuraan perustettiin juniorijaosto ja moottorivenejaosto. Nyt eivät moottorivenekilpailut kuitenkaan olleet nopeuskilpailuja, vaan suunnistus- ja tarkkuusajoja. Jäsen- ja venemäärät lisääntyivät nopeasti. Parhaimmillaan on seurassa ollut jäseniä yli 700 ja veneitä melkein 200 jakautuen suunnilleen puoliksi moottori- ja purjeveneisiin.
Nykyisin kesän ohjelmatarjonta on niin laajaa, että harvalukuinen toimitsijajoukko on jopa ylityöllistetty hoitaessaan kaikki tarpeelliset järjestelyt. Seura on saanut tunnustusta huomattavan vaativienkin kilpailujen järjestelyssä. Pietarinkari rakennuksineen ja laitureineen on ollut jatkuvan ahkeran talkootyön kohde. Paviljonkia on korjailtu ja laajennettu. V. 1954 saatiin saarelta puhelinyhteys kaupunkiin ja 1962 paviljonki kytkettiin valtakunnan sähköverkkoon. Nykyisin saareen tulee myös vesijohtovesi. Vuonna 1990 rakennettiin Pietarinkarille kauan kaivattu sauna, joka kesäisin on ahkerassa käytössä.
Kun Zachariassenin saha lopetti toimintansa, lahjoitti Berndt G. Zachariassen henkilökunnan kesäviettomajan Rantkarissa seuran junioreille. 1962 seura osti edullisesti Brita Aminoffilta myös mökin alla olevan saaren.